Sisäänpääsyhakemus



  • Mikä on Minecraft-nimesi?
    memoryzone

    Kuinka monta Minecraft-tiliä sinulla on?
    Tällä hetkellä vain yksi.

    Mikä on mielestäsi tärkein sääntö Valtakaudessa?
    Ehdottomasti asillisesti käyttäytyminen. Se on mielestäni tärkein koska hyvin käyttäytyminen on tärkeä osa roolipelaamista. Jos olet epämukava, haukut muita etkä roolipelaa, se voi pilata jonkun muun pelaajan kokemuksen.

    Minkälaisen käsityksen olet saanut Valtakaudesta? Minkälainen palvelin se on?
    Valtakausi on realistisuuteen painottuva roolipeli palvelin.

    Tunnetko muita, jotka pelaavat Valtakaudessa? Jos tunnet, niin ketkä?
    0sku, Muuminyymi, Eemunni ja AzFreeze.

    Mikä sai sinut hakemaan Valtakauteen?
    Olen itse hyvin kiinnostunut historiasta sekä roolipelaamisesta. Kun kuulin serveristä, minulla heti syttyi kiinnostus siihen. Olen etsinyt kauan hyvää roolipeliservua missä otetaan roolipeli tosissaan ja toivon että tämä servu on sellainen.

    Kerro tarina, kuinka roolipelihahmosi päätyi palvelimen mantereelle vievään laivaan?

    Oli viileä kesäaamu pienessä kylässä merenrannalla. Aurinko oli juuri noussut ja ihmiset olivat jo työn äärellä. Nousin sängystäni ja kävelin pihalle töihin. Minun piti saada läheisen linnan herralle hänen miekkansa valmiiksi. Taoin miekan terää, kuumensin, taoin lisää ja kuumensin, terä hohti kauniin oranssina. Jäähdytin sen vedessä ja jatkoin työtä. Pian lisäsin siihen vielä väistimen, kahvan ja tupin. Lopuksi sitä vielä täytyi hiota, jotta miekasta tulisi terävä.
    Hioessani tunsin yhtäkkiä kuinka maa alkoi tärisemään. "Voiko se olla maanjäristys?" mietin hiljaa itsekseni. "Mutta eihän täällä päin maata ole maanjäristyksiä", totesin äkkiä. Nousin ylös ja huomasin kun kukkulan takaa nousi valtava pölypilvi. Kuului suuri torven puhallus ja näin kun tuhannet hevosmiehet laukkasivat kohti kylää, tappaen kaikki jotka eivät ehtineet piiloon taikka pakoon. Nuolia satoi taivaalta, niin että aurinkokin pimentyi. Kyläläiset pakenivat linnaan, mutta portit olivat suljettu ja kyläläiset surmattiin. Pakenin äkkiä rannalle, jossa odotti minun pieni vaatimaton vene. Työnsin veneen nopeasti hiekalta veteen ja nostin purjeen, mutta tuulta ei ollut. Muuta pakotietä ei ollut. Otin airon käteen ja kaikella voimalla sain veneen tarpeeksi kauas rannasta, ettei hevosmiesten nuolet yltäisivät minuun.
    En ehtinyt edes huokaista, ennen kuin kuulin jyrinää. Horisontissa oli myrsky. Jos siihen joudun, hukkuisin varmasti. Myrsky läheni ja läheni, en tiennyt mitä tehdä. Rannalla oli hevosmiehiä, jotka tappaisivat minut jos sinne menisin; merellä oli myrsky, jolle minun pieni veneeni ei mitenkään pärjäisi. Päätin jäädä luonnon armoille, joten jäin makaamaan veneeseen odottaen myrskyä. Ensin aallot nousivat, jyrinä lähestyi ja alkoi aluksi hieman tihkuttaa vettä. Pian siitä tuli rankkasadetta. Talon kokoiset aallot heluttivat venettä vasemmalta oikealle, ihan kuin kimpussa olisi itse kraken. Pian suuri aalto vyöryi kohti, en voinut sille mitään ja se vyöryi päälle. Kylmän merieden paino oli musertava ja se löi minut tajuttomaksi.
    Heräessäni olin pimeässä laivassa, suuressa sellaisessa. Ympärilläni oli ihmisiä, mutta kukaan ei puhunut sanaakaan. Ainoa ääni oli puun rätinää aalloissa. "Mitä tapahtui?" kysyin. "Olemme matkalla uudelle mantereelle. Löysimme sinut merestä myrskyn keskeltä. Olet onnekas että saimme sinut ongittua sieltä", eräs mies vastasi. Kiitin häntä ja nousin ylös, jokainen luu, lihas ja nivel särkyen. Tein tieni hitaasti kannelle. Katsoessani ulos näin vain merta. Maata, pilviä tai edes lintuja ei näkynyt, vain merta. "Tähänkö kohtalo on minut johdattanut?" mutisin itsekseni katsoessani horisonttiin.



  • Hyväksytty.


Kirjaudu sisään voidaksesi vastata