Sisäänpääsyhakemus



  • Minecraft nimeni on Pleine ja minulla on yksi minecraft tili, jonka nimen jo aiemmin mainitsin. Ei saa käyttää huijauksia (cheatteja) sillä se pilaa roolipelaamisen.
    Valtakausi on keskiaikaistyylinen roolipelipalvelin, jossa jokaisella on hahmo ja siinä yritetään elää yhteiskunnassa. Palvelimelle on luotu omia mekaanikoita, kuten jano, alkoholi, fyysinen valuutta ja lukot & avaimet. Palvelimella on ilmeisesti omia valtioita ja valtioiden sisäisiä ryhmiä, kuten kirkko ja kaarti. Palvelimella on kielletty yleinen grieffaaminen, kuten toisten rakennuksien hajottaminen. Tunnen Kanekki_:kin ja en muita.
    Palvelimelle minut sai hakemaan hyvä ystäväni Kanekki_, joka on kertonut minulle paljon palvelimesta ja sen toiminnoista.

    Olin ennen kaukaisen kuningaskunnan merikapteeni. Valtioni ajautui syvään sisällissotaan, joka oli jo kiehunut kauan pinnan alla. Taloudellinen tilanne maassani oli huono, kansa oli köyhää, mutta kuuluin sukuun, jolla oli pitkä laivasto perinne, joten olin muita varakkaampi. Minun kansanryhmääni alettiin vainoamaan. Vaihdoin uskollisuuteni oman sukuni ja perheeni puolelle sodassa. Taistelimme kovaa, mutta oli selvää jo melko varhain, että tulisimme häviämään sodan. Rintamalinjat liikkuivat jatkuvasti kohti pohjoista, jossa kotini sijaitsi. Meidän puolellamme oli meriherruus, mutta se ei juuri auttanut sodassa.
    Suurimpiin merivoittoihini kuuluu syvän meren taistelu, jossa tuhosimme suuren osan vihollisen laivastosta. Oma laivana KM Rohkeus oli isku ryhmämme kärjessä. Siellä pääsimme vihollisamiraalin lippulaivan viereen. Onnistuimme nousemaan vihollisen laivaan. Verisen lähitaistelun jälkeen vihollisen amiraali oli kuollut. Tämän huomatessaan vihollisen laivasto joutui paniikkiin ja vetäytyi. Se oli suuri virhe heille, sillä oma laivastomme oli juuri kintereillä. Viholliselle se oli verilöyly. Miehistöni ja minä olimme valtion sankareita, mutta lopulta sillä ei ollut väliä. Vihollisin massajalkaväki hyökkäykset ratsuväen tukemina lopulta mursivat linjamme maalla.
    Antauduttuamme kansanmurhat alkoivat. Vihollisella ei ollut armoa he raiskasivat ja murhasivat tiensä läpi. Ihmisiä teloitettiin ilman syytä ja heidän ruumiinsa ripustettiin roikkumaan alasti väärinpäin puista. Oma perheeni brutalisoitiin silmieni edessä. Minä pääsin pakenemaan metsästäjiltäni KM Rohkeudella. Olimme suunnitelleet pakoa miehistöni kanssa jo viikkoja. Onnistuimme tässä, kun vihollisen vartijat tekivät lipsahduksen ja jättivät sataman sisäänkäynnin auki. Livahdimme aluksi, kuin koira veräjästä, mutta pian vihollinen oli kinterillämme. Matkaan selvisi vain osa miehistöstäni. Oli kauheaa katsella, kun osa luotetuimmista miehistäni teloitettiin rannalla vihollisten poliittisten upseerien toimesta.
    Kun minä ja miehistöni olimme merellä, laivaamme iski paha kulkutauti ja menetin suurimman osan miehistöstäni siinä tapaturmassa. Kulku tauti oli erittäin raju, se aiheutti kovaa veren oksennusta ja suuria täpliä iholla. Kulkutauti loppui kuitenkin, koska jäljellä olevalle miehistölle oli kehittynyt immuniteetti. Seuraavat päivät olivat pitkiä, sillä ruokamme ja juomamme alkoivat olla lopussa ja miehistö alkoi käydä kapinalliseksi. Joudin teloittamaan osan miehistä, joiden kanssa olin palvellut koko ikäni.
    Olimme olleet merellä, niin pitkään että emme edes tienneet, mikä päivä oli. Sitten se tapahtui, näimme purjeen horisontissa, tämä sai miehistön riemuuntumaan. Riemu oli kuitenkin lyhyt, sillä kun näimme laivan mastossa liehuvan merirosvolipun. Yritin kääntää kurssia pois, mutta se oli liian myöhäistä. Merirosvolaiva oli aivan vierellämme. Valmistin miehistön, tai mitä siitä oli jäljellä taisteluun. Sisimmässäni tiesin, että emme voittaisi tänään, sillä miehistöni koostui janoisista, nälkäisistä ja taudin turmelemista miehistä, vaikka kovia veteraaneja olivatkin. Saimme juuri ja juuri ammuttua pari tykin ammusta, ennen kuin vihollinen oli laivaannousemisetäisyydellä. Taistelimme lujaa, teurastimme ainakin kolmekymmentä merirosvoa, kunnes he ylijuoksivat asemamme. Minut kolkattiin miekan kannalla ja heitettiin laidan yli. Kun tulin tajuihini olin tuntemattomassa laivassa, jossa oli muitakin matkalaisia. He eivät tuntuneet tietävän, minne laiva oli matkalla. Kun ensi kerran näimme maata olin ällistynyt, siitä kuinka kaunis se oli. Näin pääsin Holmen rannikolle, ja olen valmis ottamaan uuden askeleen elämässäni ja jättämään vanhan elämäni taakseni.



  • Hyväksytty.


Kirjaudu sisään voidaksesi vastata